Ponin kanssa hyppäsin ennen Viroa, koska heti sunnuntaina oli kisat. Kotiin Virosta saavuin vasta perjantaina. Nyt seuraakin hyppytreenien pientä osiin pilkkomista ja analyysiä omasta ratsastuksesta.
Riikka piti siis meille estetreenin. Tein verkan itsenäisesti, otin isoa laukkaa ja kokeilin että kaasu ja jarru toimivat niinkuin kuuluu. Poni oli hieman tahkeahko, joten muutaman kerran jouduin raipalla kertomaan, että saisi niitä jalkoja ripeämminkin liikuttaa.
Verkkaesteeksi otettiin vihreä pieni pysty, johon otin muutaman hypyn alle isolla ympyrällä ennenkuin alettiin työstämään tehtävien parissa. Verkkahypyt meni hyvin, poni oli hyvin kuulolla ja hyppäsi juuri niistä paikoista kuin halusinkin. Meno tuntui varmalta ja olin jo ihan fiiliksissä.
Sitten alettiin tulla lyhyitä tehtävänpätkiä, radan osia. Vihreältä pystyltä kaareva linja musta-keltaiselle okserille. Riikka muistutti, että linja täytyy ratsastaa kunnolla eteen. Jos en ratsastanut eteen, jäi poni junnaamaan laukkaa paikalleen ja hypystä tuli huono. Muutamaan otteeseen se, vielä sujui oikein hyvin. Mukaan otettiin kaarre ja uusi pysty. Sitten mulla vaan naksahti jotain päässä..
En ymmärrä. Mä tiedostan, etten vaan voi törkätä ponia mihin paikkaan sattuu ja sitten hyökätä itse kaulalle. Ennakoin ponin hyppyjä IHAN LIIKAA, odotin sen hyppäävän aina askeleen kauempaa ja näin ollen olin jo ennen ponnistusta kaulalla. Jääkö ponille muuta vaihtoehtoa kun töksäyttää ja hypätä paikaltaan, jos minä makaan sen etusten päällä?
Jatkettiin tehtäviä ja otettiin mukaan vesimatto. Rufus selvitti sen oikein hienosti, pienen sekunnin ajan katsoi että mikäs toi on mutta meni mukisematta yli kun napautin kannuksella.
Sitten otettiin mukaan vielä sarja. Mulla itsellä on hirveä kammo sarjasta, sillä jokaikinen poni jolla oon hypännyt, on höynäyttänyt mua sarjalla aivan 6-0. Jäädyn a ja b osien välissä totaalisesti, vaikka tiedän että pitäis ratsastaa siinä välilläkin. Enemmän on luikerreltu b-osalta ohi tai kiellelty tai tiputtu kuin onnistuttu.. Joten syystäkin mua jännitti. Kerroin siitä Riikalle, ja jätettiin sarja sitten vähän pienemmäksi. Rufus on onneksi niin kultainen poju, että vei mut aivan kyselemättä sarjan läpi puhtaasti. Poni kasvattaa mun luottamusta siihen!
Yhteenvetoa tunnista;
- älä säädä liikaa
- anna ponille tilaa
- älä ennakoi hyppyä
- HANAA!
Sitten päästäänkin sunnuntain kisoihin! Mua ei jostain syystä jännittänyt yhtään, ainoastaan mietitytti onko meillä kaikki mahdollinen mukana, sillä suunnaksi otettiin Oulainen ja erikoisestekisat. Jottei tilanne olisi liian helppo, oli ne vielä kaiken lisäksi meidän ensimmäiset ulkopaikkakunnan kisat. Vaikka kaikkea uutta ja jännää olikin luvassa, olin täysin tyyni ja rauhallinen. Onneksi olinkin!
Salla meni ponilla ensin ristikkoluokan alle. Jo ristikkoluokassa oli vesimatto, joten Salla päätti ottaa sen verkkahypyksi ennen radan suoritusta. Poni oli aivan super, ne meni Sallan kans tosi upeesti! Tarkempaa analyysiä heidän radasta voi varmasti lukea Sallan blogista!
Hyppäsin heti selkään, kun Salla tuli radalta. Otin muutaman kierroksen laukkaa, ja huomasin että poni alkoi olla vähän löysä. Kuuma ilma ja alle hypätty rata oli tehnyt tehtävänsä! En viitsinyt kiusata ponia junttaamalla koulua sen enempää, vaan otin pystylle ja okserille molempiin suuntiin hypyt, ja fiilis oli rento ja hyvä, Paikat osuivat kohdilleen ja itse en lähtenyt hyökkäämään ylävartalolla vaan maltoin odottaa!
Menin kentälle valmistautumaan kun aijempi ratsukko oli vielä radalla, Kiertelin ja kaartelin ympäriinsä ja näytin esteitä ponille. Rufus oli aivan lungi, ei kytännyt mitään ja korvat hörössä tepasteli ympäriinsä. Rataa suorittanut ratsastaja putosi poninsa selästä, ja hetken meillä olikin kuumottavat hetket kun irtaalla juokseva poni suuntasi turpansa kohti Rufuksen takapuolta. Onneksi poni saatiin nopeasti kiinni ja minä pääsin keskittymään rataan.
Otin verkkahypyn punaiselle kiinteälle muuri-esteelle. Ajattelin sen olevan jonkun sortin ongelma herra Ponille, mutta ei mitään! Olin aivan häkeltynyt ja taputin ponia. Olin täysin tyytyväinen poniin jo vaikkei rata ollut alkanutkaan! Ykkönen oli helppo, pieni pysty. Saatiin siihen hyvä, suora tie ja onnistunut hyppy. Kakkonen oli pienen kaarteen takana, ja yleisön ohi laukatessa kuulin kun Riikka huusi että ETEEN! Otettiin sitten ponin kanssa vähän kaasua ja meillä oli kivaa! Esteet vaan vilisi enkä muista radasta paljoakaan. Jokainen paikka osui kohdalle eikä mulla ollut kertaakaan semmoinen olo, että Rufus kieltäisi tai että se ei haluaisi hypätä. Se selkästi nautti!
Palkinnoksi puhtaasta radasta ruusuke ja hyvä mieli. Päästiin vielä kunniakierroksellekkin ja olihan meillä hauskaa. Mun mielestä tärkeintä tässä koko hommassa on se, että ponilla ja itsellä on kivaa!
Nyt poni lepäilee hetken, sillä se tarvitsee popot jalkaansa. Se oli hetken kengätön, mutta se arkoo kinttujaan niin paljon, että omistaja päätti että kengät on parempi laittaa jalkaan ettei kipeydy koko poni siitä könkkäämisestä. Olen kyllä täysin samaa mieltä! Ja poni saa ihan ansaitun lepohetken!
Eilen kävin vähän venyttelemässä ponia. Toivotaan, että poni saisi kengät mahdollisimman nopeasti, että pääsisimme takaisin treenin pariin.
- Moona
Moi! Haastoin sut Liebster Awards- haasteeseen, ohjeet ja kysymykset löydät mun blogista :) http://neljallajalalla.blogspot.fi/
VastaaPoista